Ensimmäisessä Lahdessa järjestetyssä Delfoi-pajassa 16.11
tulevaisuudentutkijat ja –tekijät kohtasivat historiantutkijat ja –tekijät. Tapaamisen
jälkeen sekä mukana olleet historioitsijat että tulevaisuudentutkijat joutuivat
tarkastelemaan omia lähtökohtiaan ja lähestymistapojaan. Tulevaisuus on aina
historiassa synnytettyä ja syntynyttä ja historia on aina myös potentiaalista
tulevaisuutta.
Tulevaisuus on olemassa ja historia myös
Tulevaisuuden tutkimus sai ensimmäisen professuurinsa vasta
10 vuotta sitten. Historiaa taas on opetettu jo Suomen ensimmäisessä
yliopistossa, Turun Akatemiassa. Historian ja tulevaisuuden väliin jää iso
harmaa alue, nykyisyys, jonka tutkiminen kuuluu sosiologeille,
luonnontieteilijöille, yhteiskuntatieteilijöille.
Yleensä historia tulee tulevaisuuden tutkimukseen juuri
tämän harmaan alueen välittämänä, sosiologien tulkitsemana. Samalla tavalla
historiantutkijat jättävät historian tulevaisuuspotentiaalin pohtimisen
nykyisyyden tulkitsijoille kuten sosiologeille. Tällaista hierarkiaa leimaa
ajatus siitä, että historia on, nykyisyyttä eletään ja tulevaisuudesta ei voi
tietää. ”Samalla tavalla kuin historia, tulevaisuus on jossakin järkevässä
mielessä olemassa” tilastokeskuksen johtaja Juha Nurmela kuitenkin sanoo.
Tulevaisuuden tekijöitä ja historian näkijöitä
Tulevaisuudentutkija ei kuitenkaan koskaan voi toimia
samalla tavalla tarkkailijana kuin historiantutkija. ”Mittareilla ja
tilastoilla määritellään aina myös sitä, miltä tulevaisuus näyttää”, Nurmela
toteaa. ”Minä ainakin haluan olla sekä tulevaisuudentekijä että sen –tutkija”,
taitokulttuurista väitöstutkimustaan tekevä Kristiina Soini-Salomaa toteaa.
Historiantutkijat ovat historiantekijöitä samalla tavalla
kuin tulevaisuudentutkijat ovat tulevaisuudentekijöitä, sillä historiaa
kirjoitetaan aina nykyisyydestä ja sen arvomaailmasta käsin. Tämän takia on
tärkeää avata historiantutkimus myös tavallisille ihmisille, kuten
tulevaisuudentutkijoille. ”Tiedeyhteisön
velvollisuus on avata keskustelu maallikoille”, historiantutkija Tapio Onnela
toteaa. Saman läpinäkyvyyden periaatteen allekirjoittavat myös paikalla olevat
tulevaisuudentutkijat ja –tekijät.
Ilmaan jää kysymys
Kaikista asioista ei kuitenkaan Lahdessa päästy vielä
yhteisymmärrykseen. ”Mistä tulee tämä historiantutkimukselle tyypillinen
ihmeellinen anteeksipyynnön kulttuuri”
Juha Nurmela kysyi esityksensä lopuksi. ”Se on vain sellainen
kulttuuri”, vastasi Lahden kansanopiston rehtori Ville Marjamäki. Hiljaisuuden
jälkeen siirryttiin kahvipöydän ääreen. Uusille tapaamisille on selvästi
tilaus, kaikkea ei selvitetty yhden perjantain aikana.