Onnellisuus- seminaarin jälkeen olen pysytellyt tiukasti luomu- vihanneksissa, kierrättänyt kaiken ja sammuttanut valot yöksi painajaistenkin uhalla. Seminaarissa oli nimittäin yksi aihe ylitse muiden, kestävä kehitys. Mielipiteet jakautuivat syntymävuoden mukaan. Pessimistit olivat lähellä eläkettä ja optimistit juuri työuransa aloittaneita.

 

Mihail Bahtin kirjoittaa keskiajan naurukulttuurista, että "Narrit ja hölmöt eivät olleet näyttelijöitä, jotka olisivat esittäneet torin näyttämöllä narrin tai hölmön roolia He olivat narreja ja hölmöjä aina ja kaikkialla. (Bahtin 2002/1965, 10)"

Tulevaisuuden tutkimuksen Onnellisuus-seminaarista tuli selväksi, että kestävä kehitys mielletään näyttelijäksi eikä narriksi. Se ei ole yksityistä olemista vaan julkista tekemistä. Välillä syntyy kasvissyöntibuumeja, välillä kansa innostuu luomusta tai kierrätyksestä. Buumit ovat kuitenkin väliaikaisia. Ne eivät kestä. Tämä on surullista, sillä ilman kestävyyttä jää vain kehitys.