Kävin tänään kuuntelemassa erittäin mielenkiintoista luentoa. Mielenkiintoista siksi, että luennoitsija antoi vain hakusanoja googlaamiseen ja kieltäytyi antamasta mitään tietokirjatietoa, koska sitä ei enää tarvita google- aikakaudella.

Itse luento koostui irtonaisista sitaateista ja "hakusanoista" (tosin ilman lainausmerkkejä kuten luennoitsija korosti). Vasta googlamisen jälkeen (hakusanoja mm. Akilles ja Patrokrus, Sapho, Platonin pidot ja Fosterin Morris, Heroditos ja kreikkalainen rakkaus jne.) voin asettaa oikealle paikalle luennoitsijan esittämän väitteen, jota hakusanojen esimerkkien takaa löytyvät historian todentavat eli sen, mitä on heteronormatiivisuuden kritiikki historiankirjoituksessa, kun käsite pohjaa heteroseksuaalisuuteen, joka keksittiin vasta 1800-luvulla.

Yhtäältä hyvää on se, että väitelause on erittäin hyvin esillä ja se, että yhden luennon aikana luennoitsija voi kulkea pitkän pätkän historiaa, tässä tapauksessa antiikista esimoderniin. Toisaalta tarinoista tulee metonymioita, nimivarasto mahdolliselle googlaukselle. Kuoleeko tarina nyt uudestaan?