Ensimmäisessä Lahdessa järjestetyssä Delfoi-pajassa 16.11 tulevaisuudentutkijat ja –tekijät kohtasivat historiantutkijat ja –tekijät. Tapaamisen jälkeen sekä mukana olleet historioitsijat että tulevaisuudentutkijat joutuivat tarkastelemaan omia lähtökohtiaan ja lähestymistapojaan. Tulevaisuus on aina historiassa synnytettyä ja syntynyttä ja historia on aina myös potentiaalista tulevaisuutta.

Tulevaisuus on olemassa ja historia myös

Tulevaisuuden tutkimus sai ensimmäisen professuurinsa vasta 10 vuotta sitten. Historiaa taas on opetettu jo Suomen ensimmäisessä yliopistossa, Turun Akatemiassa. Historian ja tulevaisuuden väliin jää iso harmaa alue, nykyisyys, jonka tutkiminen kuuluu sosiologeille, luonnontieteilijöille, yhteiskuntatieteilijöille.

 

Yleensä historia tulee tulevaisuuden tutkimukseen juuri tämän harmaan alueen välittämänä, sosiologien tulkitsemana. Samalla tavalla historiantutkijat jättävät historian tulevaisuuspotentiaalin pohtimisen nykyisyyden tulkitsijoille kuten sosiologeille. Tällaista hierarkiaa leimaa ajatus siitä, että historia on, nykyisyyttä eletään ja tulevaisuudesta ei voi tietää. ”Samalla tavalla kuin historia, tulevaisuus on jossakin järkevässä mielessä olemassa” tilastokeskuksen johtaja Juha Nurmela kuitenkin sanoo.

Tulevaisuuden tekijöitä ja historian näkijöitä

 

Tulevaisuudentutkija ei kuitenkaan koskaan voi toimia samalla tavalla tarkkailijana kuin historiantutkija. ”Mittareilla ja tilastoilla määritellään aina myös sitä, miltä tulevaisuus näyttää”, Nurmela toteaa. ”Minä ainakin haluan olla sekä tulevaisuudentekijä että sen –tutkija”, taitokulttuurista väitöstutkimustaan tekevä Kristiina Soini-Salomaa toteaa.

Historiantutkijat ovat historiantekijöitä samalla tavalla kuin tulevaisuudentutkijat ovat tulevaisuudentekijöitä, sillä historiaa kirjoitetaan aina nykyisyydestä ja sen arvomaailmasta käsin. Tämän takia on tärkeää avata historiantutkimus myös tavallisille ihmisille, kuten tulevaisuudentutkijoille.  ”Tiedeyhteisön velvollisuus on avata keskustelu maallikoille”, historiantutkija Tapio Onnela toteaa. Saman läpinäkyvyyden periaatteen allekirjoittavat myös paikalla olevat tulevaisuudentutkijat ja –tekijät.

 

Ilmaan jää kysymys

 

Kaikista asioista ei kuitenkaan Lahdessa päästy vielä yhteisymmärrykseen. ”Mistä tulee tämä historiantutkimukselle tyypillinen ihmeellinen anteeksipyynnön kulttuuri”  Juha Nurmela kysyi esityksensä lopuksi. ”Se on vain sellainen kulttuuri”, vastasi Lahden kansanopiston rehtori Ville Marjamäki. Hiljaisuuden jälkeen siirryttiin kahvipöydän ääreen. Uusille tapaamisille on selvästi tilaus, kaikkea ei selvitetty yhden perjantain aikana.